Ajattelen edelleen tätä "vermiä", eli matoa, jota 1300-luvun muistin neuropsykologian kaavio käytti kuvaamaan venttiiliä, joka avautui ja sulkeutui, päästäen muistot sisään sitä mukaa kuin muodostamme niitä ja ulos kun muistamme niitä. Jos tätä venttiiliä ei olisi olemassa, oletettiin, että saattaisimme jatkuvasti tulvia muistiin.