Kun kaikki nämä postaukset kiertävät keskustelemassa lineaarialgebran estetiikasta (se ei ole oikeastaan keskustelua, jos tunnet aiheen hyvin: lineaarinen algebra on täydellinen ja kaunis, älä kuuntele toimittajia!), ajattelin jakaa vanhan blogikirjoitukseni kaverista, joka keksi suuren osan siitä, mutta sai tunnustusta vasta monta vuotta myöhemmin: