Joka vuosi isoäiti vaati ripustavansa viimeisen koristeen itse. Se oli pieni, haljennut lasikello. Ei mitään hienoa. Eräänä jouluna hän ei päässyt kuusen luo. Perhe riiteli siitä, kuka sen hirttäisi. Vanhat haavat palasivat. Vanhat katkeruudet palasivat kuin haamut kimalluksessa. Lopulta nuorin lapsenlapsi kiipesi tuolille ja asetti kellon lähelle yläosaa. Sisällä oli taiteltu lappu, jota kukaan ei ollut koskaan nähnyt. Siinä luki: "Kun olen poissa, älä riitele minusta. Rakkaus kovempaa. Anna anteeksi nopeammin. Olen tässä." Sinä vuonna puu tuntui täyteläisemmältä kuin koskaan ennen. Jokaisessa perheessä on tiettyjä kipuja ja arpia, joita on mahdotonta parantaa. Ja ne saattavat olla, mutta voimme silti tehdä parhaamme rakastaaksemme. Jumala tietää, useimmilta ihmisiltä ei puutu toista iPhonea, autoa tai koruja. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin jakaa RAKKAUTTA muiden kanssa. Saatat olla AINOA, joka teki tämän joulun sille yhdelle ihmiselle, joka on rakkaudesta nälkäinen. "Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi." Matteus 5:9 Jumala on hyvä!