Mielestäni viime päivien keskustelu paljastaa, että ilmastopolitiikan ala kärsii liiallisesta eristäytymisestä ja liiallisesta erikoistumisesta.

Meillä on johtavia ääniä, joita pidetään vihreän yhteisön huippuasiantuntijoina, joilla ei ole aavistustakaan, miten kansainväliset kauppavirrat toimivat, miltä paikalliset veropohjat ja työmarkkinat näyttävät, tai mitä näkökohdat amerikkalaisten päättäjien tulee ottaa huomioon pakotepolitiikkaa tehdessään.

Jopa energia-alalla he ovat niin kiinnittyneitä siihen, missä uusiutuvat energiat ovat hyviä (sähkö), etteivät he tunne teollisuutta, maataloutta, meriliikennettä tai ilmailua.

Muistan puhuneeni jonkun Harrisin talouspolitiikan tiimin jäsenen kanssa idean kanssa, mutta hän sanoi, että se ei kuulu hänen toimivaltaansa, koska energia/ilmasto on eri tiimi kuin taloustiede.

Mutta energia on todella tärkeä osa taloutta, ja taloustieteen ammattilaisten analyyttinen työkalupakki on tärkeä energiakysymysten ymmärtämisessä — se on liian suuri käsiteltäväksi kapeaksi asiaksi, joka on eristetty kaikesta muusta.

Ja tietenkin ilmaston lämpeneminen on *globaali* ongelma — sitä ei voi alkaa ajatella ottamatta ulkopoliittisia näkökohtia