Ensimmäistä kertaa Euroopan unionin historiassa 24 jäsenvaltiota on yhdessä myöntänyt sotalainan unionin ulkopuoliselle maalle. Tämä ei ole tekninen yksityiskohta, vaan laadullinen muutos. Lainan logiikka on selvä: joka lainaa rahaa, haluaa sen takaisin. Tässä tapauksessa takaisinmaksu ei liity talouskasvuun tai vakauttamiseen, vaan sotilaalliseen voittoon. Jotta nämä rahat koskaan saataisiin takaisin, Venäjä olisi voitettava. Se ei ole rauhan logiikkaa, vaan sodan logiikkaa. Sotalina saa rahoittajat väistämättä kiinnostumaan konfliktin jatkumisesta ja eskaloitumisesta, koska tappio merkitsisi myös taloudellista menetystä. Tästä hetkestä lähtien emme enää puhu pelkästään poliittisista tai moraalisista päätöksistä, vaan kovista taloudellisista rajoitteista, jotka ajavat Eurooppaa yhteen suuntaan: sotaan. Brusselian sotalogiikka voimistuu. Se ei hidastu, ei lieventä, vaan institutionalisoituu. Tänään riski on suurempi kuin koskaan aiemmin, sillä sodan jatkuminen yhdistyy taloudelliseen etuun. Unkari ei tahallaan astu tälle vaaralliselle polulle. Emme osallistu aloitteisiin, jotka saisivat osallistujat kiinnostumaan sodan jatkamisesta. Emme hae nopeaa tietä sotaan, vaan ulospääsyä kohti rauhaa. Tämä ei ole eristäytymistä, vaan strategista raittiutta. Tämä on Unkarin ja pitkällä aikavälillä myös Euroopan etu.